Vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys lisää turvallisuutta Merenkurkussa ja tuo yhteen eri-ikäisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja kehittyä yhdessä. Sandra Bengsille ja Jennifer Paxalille toiminta ei ole vain merellä olemista – se on merkityksellinen yhteisö, jossa opitaan uusia taitoja, kasvetaan ihmisenä ja tehdään alueesta turvallisempi kaikille vesillä liikkujille.
Halu auttaa toisia ja olla merellä, kaiken muun oppii kyllä, näin tiivistävät Moikipään meripelastajien jäsenet Sandra Bengs, 25, ja Jennifer Paxal, 22, yhdistyksen toimintaan hakeutumisen ytimen.
Bergön lossin kupeessa sijaitseva yhdistys keskittyy ennaltaehkäisevään työhön merellä, siihen, miten vesillä liikutaan turvallisesti, merenkulkutaitoihin ja osallistutaan pelastustehtäviin, jotka ohjautuvat Turun meripelastuskeskuksesta tai Trossi-palvelun kautta.
– Autamme esimerkiksi kadonneen etsinnöissä ja silloin kun vene sammuu merellä tai sattuu jotain muuta, kertoo neljä vuotta mukana ollut Bengs.
Vapaaehtoiset eivät puhalluta tai anna ensihoitoa, mutta kokoontumisissa harjoitellaan myös ensiaputaitoja. Myös palojen sammuttaminen ja merimerkkien tarkistaminen kuuluvat yhdistyksen tehtäviin.
Bengs ja Paxal ovat yhtä mieltä siitä, että vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys lisää alueen turvallisuutta, sillä Merenkulkun alue on laaja ja välimatkat pitkiä. Alueella asuville, mökkeileville ja kalastajille on turvallista tietää, mistä saa apua, jos jotakin sattuu.
Kannustusta ja
yhteenkuuluvuutta
Yhdistyksen yksi vahvuus on sen miehistön monipuolisuus, mukana on 17 – 55-vuotiaita, kapteenista eläkeläisiin, myös nuoria naisia on saatu mukaan viime vuosina.
– Olen ollut mukana kolme vuotta ja kun aloitin, oli täällä jo useampi nainen mukana. Ajattelin, että jos he pärjäävät ja osaavat, niin minäkin pystyn. Lisäksi ilmapiiri on myönteinen ja kannustaa oppimiseen, Paxal toteaa.
Miehistö treenaa kerran viikossa toukokuusta lokakuuhun, ja osa päivystää hälytyspuhelimen kanssa viikon kerrallaan. Kokoontumisissa on teoriaosuus ja sitten harjoitellaan merellä. Treenit päätetään yhteiseen keskusteluun siitä, miten harjoitus sujui. Paxal on opiskellut sairaanhoitajaksi ja Bengsillä on uimakouluopettajan tausta. Molemmista on hyötyä meripelastajien tehtävissä.
– Tässä joukossa tiedetään omat rajat ja tunnetaan toisemme ja tiedämme, mistä selvitään.
Bengsille parhaita hetkiä ovat erilaiset oikeiden tapausten kaltaiset harjoittelutilanteet, joissa yhden illan aikana oppii paljon uutta ja tulee yhteenkuuluvuuden tunne.
– Harjoituksiin on aina mukava tulla, meillä on hauskaa ja nauramme paljon, vaikka samalla kyse on turvallisuudesta ja muista tärkeistä asioista.
– Me kannustamme toisiamme ja se, mitä joku toinen ei osaa, osaa joku muu ja auttaa siinä, lisää Paxal.
Yhdistystoiminnasta
eväitä elämään
Bengsin mukaan motivoitumista ylläpitää jäsenten yhteisöllisyys ja se, ettei harjoituksissa ole painetta suorittaa, vaan saa harjoitella ja tehdä myös virheitä.
– On turvallista, että osasta tehtävistä saa myös kieltäytyä, jos tuntuu, ettei niitä hallitse. Mukaan voi tulla vaikka ei osaisi ajaa venettä, täällä opitaan toisilta ja saadaan apua ja tukea.
– Suuri ikähaitari on plussaa, sillä vanhemmat, joilla on paljon kokemusta, voivat opettaa meitä nuorempia ja me nuoret taas tuoda yhdistykseen uusia ideoita, Paxal toteaa.
Paxal kannustaa nuoria mukaan yhdistystoimintaan, sillä se antaa kokemuksia, joista on hyötyä kaikessa elämässä.
– Täällä esimerkiksi on oppinut tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa ja auttamaan toisia.
0 kommenttia